FREEGYM

Kokemus lasten ohjauksesta

Kun minua kysyttiin Suomussalmelle vetämään Freegym aiheisia ohjauksia, olin aluksi empivällä mielellä. Minulla ei nimittäin ole paljoakaan aiempaa ohjauskokemusta ja Freegymkin lajina oli aivan uusi tuttavuus. Päätin kuitenkin ottaa haasteen vastaan, oppimaanhan tänne kouluun on tultu! Eikä kukaan ole seppä syntyessään.

Tuntien suunnittelu oli alkuun vaikeaa, sillä en tiennyt lainkaan mitä Freegym on tai mitä se pitää sisällään. Muutamien päivien tiedonhaun jälkeen suunnittelu alkoi kuitenkin sujua ja samalla kiinnostuinkin lajista todella paljon. Tuntisuunnitelmien tekemiseen sain tarvitsemaani apua. Opin että määrätietoisuus ja selkeys ovat piirteitä, jotka löytyvät hyvästä tuntisuunnitelmasta.

Tuntien valmistelu sujui vaivattomasti. Iso kiitos tästä kuuluu Lauralle. Ennen lähtöä suunnittelimme yhdessä tunnin toimivaksi kokonaisuudeksi. Laura opetti minulle hauskoja leikkejä ja antoi vinkkejä lasten ohjaamiseen. Opin esimerkiksi, että leikki on hyvä lopettaa aina vähän ennen, kun siitä tulee tylsää. Kiitos Lauran minulla on nyt uusia ässiä hihassa tulevaisuutta ajatellen!

Itse ohjauksista otin paljon opikseni. Ohjasin siis kahdelle ryhmälle tunnin kestävät tuokiot. Kokemuksena kaksi ohjaustani erosivat toisistaan todella paljon. Näiden kahden eri ryhmän dynamiikassa oli todella paljon eroa. Ensimmäisessä ryhmässä osa lapsista oli suhteellisen meneviä tapauksia, kun taas osa heistä oli puolestaan todella ujoja. Koin melko vaikeaksi ryhmän käsittelyn ja kaikkien lasten tasapuolisen huomioimisen. Toista ryhmää sen sijaan oli huomattavasti helpompi ohjata ja tästä tunnista jäikin tosi hyvä fiilis. Ensimmäisessä ryhmässä osa lapsista selvästi turhaantui, koska tunnin sisältö ei tarjonnut heille tarpeeksi haastetta. Otan tästä opikseni ja jatkossa pyrin huomioimaan paremmin yksilöiden väliset erot ohjausten suunnittelussa. Tuntien jälkeen sain ohjauksista hyödyllistä palautetta. Nyt tiedän, että minun tulee olla varmempi ja täsmällisempi ohjeistuksissani. Ajankäyttökin tuotti hieman vaikeuksia varsinkin ensimmäisessä ohjauksessa. Pari harjoitusta venähti liian pitkäksi ja muutama taisi jäädä kokonaan välistä. Otan tästäkin opikseni ja jatkossa huolehdin tarkemmin ajankäytöstä.

Kokonaisuutena kokemus oli todella hieno. Opin paljon uutta, sain arvokasta kokemusta ja innostuin kaiken lisäksi myös Freegymistä. Kiitos tästä oppimismahdollisuudesta myötätuulelle! Ja erityiset kiitokset Lauralle sekä Jutalle, jotka olivat Suomussalmella mukana isona apuna ja hyvänä seurana! 🙂

– Joonas

OHJAAJAN JAKSAMINEN LASTEN KESÄLEIREILLÄ

Opinnollistin opintojani Myötätuuleen kesäkuun alussa suunnittelemalla ja ohjaamalla kesäleirejä 6-10 vuotiaille lapsille. Kolmen työntäyteisen viikon jälkeen, jäimme opiskelijatovereideni kanssa pohtimaan omaan jaksamiseen vaikuttavia seikkoja. Mietimme, miten olisimme itse voineet rajoittaa työn kuormittavuutta leirien aikana. Lasten kanssa työskentely, kun on usein sekä palkitsevaa, että uuvuttavaa.

paras kesäleiri

Ohjaajia selkeästi eniten kuormittava asia leireillä oli työmäärä. Ohjaajia oli tänä vuonna ainoastaan kolme, viimevuotisen kuuden ohjaajan sijaan. Molemmilla kesäleireillä oli 15 lasta, mikä kolmelle ohjaajalle jaettuna tekee viisi lasta per ohjaaja. Kun kaikki ohjaajat olivat paikalla, oli lasten kanssa helppo olla. Fakta oli kuitenkin se, että jonkun ohjaajan oli aina valmisteltava seuraavaa pelihetkeä, satuhetkeä tai aktiviteettia, mikä jätti kaksi ohjaajaa 15 lapsen kanssa. Apu olisi näissä tilanteissa ollut tarpeen. Onneksi leirin vastuuohjaaja Sade pääsi toimistostaan ensimmäisen viikon aikana auttamaan, mutta toinen viikko hoidettiin täysin kolmen ohjaajan voimin.

Työntekijöiden määrällä oli selkeä vaikutus myös työaikaan. Ohjaajien tuli olla paikalla jo aamu seitsemän jälkeen valmistelemassa päivää, kun leiriläiset saapuivat kahdeksaksi paikalle. Leiriläiset lähtivät kotiin neljältä iltapäivällä, minkä jälkeen ohjaajat jäivät siistimään paikkoja, ja keräämään tavaroita seuraavaa päivää varten. Useamman ohjaajan voimin, olisi työvuoroja voitu jakaa mahdollisesti aamu- ja iltavuoroihin. Kolmen ohjaajan voimin leiri työllisti ohjaajia päivittäin jopa 10 tuntia.

Leirien aikana huomasimme siis valmistelun ja suunnittelun tärkeyden. Leirin ohjaaminen oli tuplasti helpompaa toisella viikolla, kun leikkejä ja pelihetkiä oli saatu ”kokeilla” jo ensimmäisen viikon aikana. Huomasimme jälleen sanonnan ”hyvin suunniteltu on kuin puoliksi tehty” paikkaansa pitävyyden. Työt olisi voinut jakaa selkeämmin, ja jokainen olisi pitänyt huolen omista tehtävistään. Ensimmäisen leiriviikon aikana tehtävänjaot olivat sekaisin, mikä vaikeutti tilanteissa improvisoimista.

parempi varjo

Ennen leirejä saimme perehdytyksen leiritehtäviin, mikä helpotti selkeästi leirin kulun suunnittelua ja toteutusta. Kuulimme seikkoja edellisiltä vuosilta, ja osasimme näin ollen varautua haastaviin tilanteisiin. Saimme hyvän tietopaketin, josta löytyisi vastaukset hätätilanteissa. Lisäksi saimme linkkejä hyviin teksteihin, joista oli apua leirin suunnittelussa.

Leirillä jaksamista vei eteenpäin reippaat ohjaajakaverit, jotka olivat päämäärätietoisia ja omasivat hyvät improvisaatiotaidot. Mikäli jokin pelihetki tai muu tilanne ei mennytkään suunnitelmien mukaan, ohjaajilla oli hyvä leikkipankki josta taikoa tekemistä lapsille. Ohjaajatoverini osasivat käsitellä lapsia, ja oli huikeaa seurata heitä ja oppia itse samalla.

Leirin alussa ohjaajien tuli tasapainoilla lapsiin tutustumisen, ja omien voimavarojen säästelemisen välillä. Ohjaajien ei kannattanut lähteä mukaan jokaiseen pyydettyyn leikkiin tai peliin, jotta koko leiriviikko sujuisi hyvällä energialla. Silti ohjaajien tuli ja he halusivatkin tutustua lapsiin, joten ”ei”:n sanominen oli paikoittain hankalaa. Jaksamista vei eteenpäin myös positiivinen asenne: mikäli nautit lasten kanssa touhuamisesta, näit heidän mahtavat, kehittyvät persoonansa ja ymmärsit heidän huumoriaan, työn tekeminen oli nautinnollista. Vaikeiden hetkien koittaessa tulee ymmärtää, että lapset ovat lapsia ja me autamme heitä kasvamaan ja kehittymään.

Ensi vuoden leirien ohjaajille summaisin tärkeäksi seuraavat asiat:

– Suunnitelkaa leiri hyvin, ja jakakaa työtehtävät selkeästi.

– Keksikää pelihetkiin ylimääräisiä leikkejä, ja uskaltakaa improvisoida.

– Asettakaa yhteiset säännöt, ja pysykää niissä. Säännöt koskevat myös ohjaajia.

– Uskalla sanoa ei, mutta muista myös lähteä mukaan leikkiin. Lapset nauttivat, kun ohjaaja hassuttelee ja on mukana peleissä. Älä kuitenkaan osallistu oman jaksamisesi kustannuksella.

– Nauti lasten seurasta! Lapset ovat vilpittömiä pieniä ihmisiä, jota aikuisuus ei ole vielä karaistanut. He muistuttavat meitä tärkeistä asioista, jotka aikuisilta ovat saattaneet unohtua. Kunhan vain kuuntelet. 😊

twister

– Kaisa R.

Lasten ja nuorten liikuttamisen haasteet – pikapohdinta

child-3147809_960_720

Viikko sitten silmiini osui Ylen uutinen suomalaisten lasten Move – kuntotestien tuloksista. Kansallisen testipatteriston mukaan osalle lapsista testit ovat aivan liian haastavia fyysisesti sekä teknisesti. Osa suoriutui testeistä hyvin.  Jo pitkään on tiedetty, että lasten liikunnassa on nähtävissä polarisoitumista. Huoli nousee niistä, jotka eivät päässeet kyykkyyn saakka tai saanut tehtyä yhtään punnerrusta. Toiset liikkuvat terveytensä kannalta riittävästi liikuntasuosituksien mukaan ja toiset taas ei yllä niihin lähellekään. Tavat viettää vapaa-aikaa ovat muuttuneet ja luonnollinen arkiliikunta on jäämässä älylaitteiden ja muun ruutuajan jalkoihin, vaikka liikunnan terveysvaikutukset tiedetään jo laajasti. Säännöllinen liikunta auttaa suojaamaan mm. sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksilta, diabetekselta sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmilta. Liikunnalla on todettu olevan myös myönteinen vaikutus oppimiseen, älylliseen kehitykseen sekä mielialaan.

Itse olen työskennellyt lasten ja nuorten liikunnan parissa jo lähes 20 vuotta ja tämä muutos on nähtävissä lapsissa ja nuorissa. Lapset ja nuoret, jotka eivät ole fyysisesti riittävän aktiivisia, ovat väsyneempiä, levottomampia sekä keskittyminen tehtäviin herpaantuu nopeasti. Mieleeni hiipii joskus myös ajatus siitä, että ”kun mikään ei riitä”. Tällä tarkoitan sitä, kun esimerkiksi ennen antoi luvan mennä liikuntasalin välinevarastoon, oli riemu ylimmillään ja sali täyttyi erilaisista toiminnoista.  Nyt taas joukosta löytyy useampi yksilö, joka valittaa saman tien, ettei ole mitään tekemistä. Pelailut ja palloittelut eivät vaan osaa innosta. Ja hikikin tuntuu niin ikävältä, saati hengästyminen.

Liikunnalliseen elämäntapaan tulisi ohjata jo pienestä pitäen. Liikuntataidot kehittyvät kymmenen ensimmäisen elinvuoden aikana. Kaikkein vahvimmin ne kehittyvät päiväkoti-ikäisenä ja alakoulun ensimmäisillä luokilla. Tällöin olisi tärkeää, että lapsi liikkuu monipuolisesti ja riittävästi. Kenen vastuulla sitten on, että lapsi liikkuu riittävästi niin taitojen kuin terveytensäkin kannalta? Peiliin lienee voida katsoa niin vanhemmat kuin varhaiskasvattajat ja opettajat. Yksin kukaan osapuolista ei tavoitteisiin pääse. Kolme tuntia fyysistä aktiivisuutta 0-8 vuotiaille ja noin 2 tuntia vanhemmille lapsille ja nuorille päivittäin on paljon ja mielestäni ainakin puolet pitäisi saavuttaa päiväkodissa, esikoulussa tai koulupäivän aikana. Itse olen pohtinut kuinka moni varhaiskasvattaja, opettaja tai ohjaaja on ottanut omaan toimintaansa tavoitteeksi huolehtia lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden suositusten täyttymisestä osittain oman työnsä kautta muun toiminnan ohessa. Tuntuu enemmänkin, että liikunta on se, joka voidaan sivuttaa, jos jokin muu asia tarvitsee aikaa.  Olen toiminut lasten ja nuorten liikunnan ohjaajan lisäksi lasten ja nuorten liikunnan kouluttajana ja törmännyt ikävään vastarintaan varhaiskasvattajien ja opettajien kohdalla. He ovat kasvaneet näkemään ongelmia eikä ratkaisuja. Ei ole käytössä salia, ei ole tarpeeksi välineitä tai materiaaleja, pienessä tilassa tulee liikaa melua, ei ole aikaa jne. Tottakai mukana on niitäkin, joiden kohdalla tavoitteet täyttyvät ja ovat erittäin hyvin sitoutuneet asialle, mutta he ovat vielä selkeä vähemmistö. Toivoa voi, että nämä jakavat kokemuksensa ja vielä tärkeää suorat esimerkit ja ohjeet käytäntöön, jotta lasten ja nuorten liikkumisen määrä lisääntyisi.

people-3155982_960_720

No entä me vanhemmat? Työpäivän ja kotiaskareiden jälkeen kehtuuttaa lähteä lapsen kanssa ulos tai muualle liikkumaan. Lapset aloittavat harrastamisen koko ajan nuorempana ja nuorempana. Siirtävätkö vanhemmat vastuuta liikuttamisesta järjestöille? Liikuntaharrastukset eivät missään nimessä ole huono asia. Ohjattu liikunta on tärkeää taitojen oppimisen kannalta. Hyvä ohjattu liikunta antaa myös vinkkejä lasten ja nuorten omaehtoiseen liikuntaan. Lisäksi liikuntaharrastuksissa liikutaan useasti kovemmalla intensiteetillä omaehtoiseen liikuntaan verrattuna, ja se on hyväksi sydän- ja verenkiertoelimistölle. Mutta liikuntaharrastus ei aina riitä täyttämään liikuntasuosituksia kaikkien kohdalla ja lisäksi tulee tarkastella liikunnan monipuolisuutta, toteutuuko se harrastusten parissa. Lapsi tarvitsee ohjatun liikunnan lisäksi hyvin usein myös omaehtoista liikkumista sekä arkiliikuntaa täyttääkseen fyysisen aktiivisuuden suositukset. Vanhemman tulisi ohjata ja tukea lasta pienestä pitäen liikkumaan ja leikkimään omaehtoisesti vapaa-ajalla ja kulkemaan matkoja fyysisesti aktiivisesti auton sijasta. Vaikkakin helpompaa on istahtaa älylaitteiden kanssa sohvalle istumaan tai hypätä autoon maitoa lähikaupasta hakiessa.

Miten lapsi ja nuori sitten ”koukutetaan” liikkumaan? Lapsen pitää saada liikunnasta hyviä kokemuksia, onnistumisia. Tähän päästää hyvin suunnitellun liikunnan avulla. Polarisoitumisen vuoksi liikuntaa tulee eriyttää entistä enemmän, jotta jokainen voi liikkua omalla tasollaan ja saada riittävästi haasteita ja onnistumisia. Liikuttaessa tulee välttää epäonnistumisen tunnetta, liiallista tyrkyttämistä sekä syyllistämistä liikkumattomuudesta.  Vaikka liikunta ei olisikaan sinun juttusi vanhempana, varhaiskasvattajana, opettaja tai ohjaajana, tulisi meidän muistaa kaikki liikunnan hyödyt fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveyden osalta ja kantaa vastuumme tulevaisuudesta.

Kirjoittaja: Jaana Peltola

Lähteet

https://yle.fi/ urheilu3-10047809 -Osa suomalaislapsista on niin heikkokuntoisia, että pelkkä kuntotestien yrittäminen on vaikeaa – ”Tulokset ovat huolestuttavia”

Kuvat: Pixabay

Liikkuva koulu päivittäisen liikunnan lisääjänä

Liikkuvissa kouluissa ajatellaan asioita uusilla tavoilla: esimerkiksi istutaan vähemmän, tuetaan oppimista toiminnallisilla menetelmillä, liikutaan välitunneilla ja kuljetaan koulumatkat omin lihasvoimin. Jokainen koulu toteuttaa liikkuvampaa koulu-päivää omalla tavallaan.

Koulut saavat tukea alueellisilta ja valtakunnallisilta verkostoilta, joihin kuuluu useita erilaisia lasten ja nuorten hyvinvoinnista kiinnostuneita toimijoita.

Viihtyisämpiä koulupäiviä syntyy tekemällä yhdessä ja ottamalla oppilaat mukaan suunnitteluun, päätöksentekoon ja toimintaan. Vuorovaikutus ja yhteistoiminnallisuus parantavat usein koulun ilmapiiriä, millä on vaikutuksensa myös koulun työ-rauhaan, oppilaiden sosiaalisiin taitoihin ja oppimiseen. Liikkuvan koulun rahoituksesta vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

Liikkuva koulu -ohjelma on yksi hallitusohjelman osaamisen ja koulutuksen kärki-hankkeista. Hallitusohjelman tavoitteena on, että jokainen peruskouluikäinen liikkuu tunnin päivässä. (Liikkuva koulu 2017.)

Jo 70% Suomen kouluista on mukana Liikkuvassa koulussa (Liikkuva koulu 2017). Hyvä hyvä! Olemmeko pian tilanteessa, jossa prosentit ovat täydet sata? Tarvitaanko silloin vielä erikseen ”Liikkuvaa koulua” vai onko se jo niin osa luonnollista jokapäiväistä arkea, että ko. ohjelma on tarpeeton?

Itse en usko paluuta entisaikaan ja siihen, että koulumatkat hiihdettiin mennen tullen ja aina vastatessa opettajan kysymykseen noustiin seisomaan. Samalla jaan myös huolen siitä, että ilmassa on havaittavissa hanke- ja ohjelma-ähkyä; näihin liittyvää rahoituksen anomis- ja raportointivelvollisuuksia ja muita ”paperitöitä” on ihan riittämin. Jäävätkö koulut pois liikkuvasta koulusta näiden sivujuonteiden vuoksi, valuuko kaikki hyvä sitä kautta hukkaan?

Useissa kouluissa liikkuva koulu -työtä tehdään oman työn ohella ja on näinollen ymmärrettävää, ettei asiasta innostuta lisätyön pelossa. Joissain kunnissa on palkattu henkilö liikkuvaan kouluun ja uskon, että tällöin kynnys kehittää ja juurruttaa toiminta käytännön arkeen on helpompaa. Tämän havainnon tein myös katsoessani muutaman tutun kunnan kohdalta, kuinka liikkuvaa koulua toteutetaan. Kunnassa, jossa on palkattuna koordinaattori tähän työhön, toiminnan kuvaus on hyvin yksityiskohtainen ja konkreettinen, myös itse toiminta on hyvin monipuolista. Vastaavasti kunnassa, jossa liikkuvaksi kouluksi on ilmoittauduttu kenties ”hyvän asian vuoksi” , saattaa kuvaus toiminnasta olla esimerkiksi ”toiminnallista oppimista”.

No, kirjauksella ja kuvaamisella ei ole pääpaino tässä ohjelmassa; käytetään aika mieluummin konkreettiseen liikunnan lisäämiseen, kuin siihen, että kirjataan sitä hienosti. Otetaan aika mieluummin kirjaamisesta pois ja LIIKUTAAN JA LIIKUTETAAN!

Kirjoittaja: Kati Laine-Rissanen, ALK17S

Lähdeluettelo

Liikkuva koulu. (2017). Jokainen koulu on tärkeä. Viitattu 10.1.2018. https://liikkuvakoulu.fi/liikkuvakoulu

Varhaiskasvatukseen tunti lisää liikuntaa päivässä

Valtakunnalliset uudet lasten liikuntasuositukset on annettu vuonna 2016. Niiden mukaan alle 8 -vuotiaiden lasten tulisi liikkua päivittäin vähintään kolme tuntia päivässä. Tämä kolmetuntinen sisältää niin kevyttä liikuntaa, reipasta ulkoilua kuin erittäin vauhdikasta fyysistä aktiivisuutta. Kolmetuntinen rakentuu niin varhaiskasvatuksessa, kuin kotona tapahtuvasta liikunnasta. (Lasten liikuntasuositukset: Vähintään kolme tuntia liikuntaa päivässä, 2016.) Aiemmin varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset olivat vuodelta 2005, jolloin päivittäisen liikunnan suositus oli kaksi tuntia (Ilo kasvaa liikkuen, 2005, 6). Näyttää siltä, että huoli lasten liikkumattomuudesta on valtakunnallinen ja näinollen suositusten päivitys on mielestäni ollut hyvin tarpeellinen. Pohdittavaksi jää, kuinka vastuu tästä kolmetuntisesta jaetaan ja otetaan sydämen asiaksi. Pahimmassa tapauksessa, jos varhaiskasvatuksen henkilökunta ei ole itse sisäistänyt liikunnan merkitystä lapsen (ja yleensä näinollen myös omassa) elämässä, helposti uudistuksen tuoma lisätunti velvoitetaan kodin hoidettavaksi. Tilanne voi olla myös päinvastainen, jos kotona ollaan sitä mieltä, että heidän lapsensa lisätunti tulee hoitua hoitopäivän aikana. Pahimmillaan siis lapsi ei pääse nauttimaan riittävästä liikunnasta.

Lapsi liikkuu luonnostaan, jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus; luodaan virikkeitä tarjoava ympäristö tai viedään hänet sellaiseen, kuten metsä. Sallitaan ja rohkaistaan kokeiluihin, kuten kiipeämiseen, kieltämisen ja ylivaromisen sijaan. Nähdään hieman vaivaa, että arkitoimintoja liikunnallistetaan; annetaan lapsen itse kantaa hoitokassi aamulla, annetaan hänen kävellä autolta sisälle sen sijaan, että vanhempi kaappaa hänet kainaloon kiireeseen vedoten. Laitetaan esim. ruoan jälkeinen xylitol -pastilli sellaisella korkeudella olevaan kaappiin, josta lapsi voi sen itse kiivetä keittiöjakkaraa käyttäen ja ottaa sen sijaan, että työnnetään pastilli valmiiksi lapsen suuhun.

Mielestäni nykypäivän ihminen on luonnostaan niin laiska, ettei useamman tule ajatelleeksi näitä pieniä keinoja liikunnan lisäämiseksi arkeen. Menemme helposti siitä, mihin ei tarvitse nähdä vaivaa, mikä näennäisesti säästää aikaamme, mikä helpottaa meitä jne. Tästä syystä nämä varhaiskasvatuksen liikuntasuositukset on tietoisesti kirjattava päivähoitoyksikön suunnitelmiin, vastuuttaa ne, kouluttaa ja sitouttaa henkilökunta noudattamaan toteuttamaan suunniteltuja toimenpiteitä arjessa sekä järjestettävä seuranta, jotta epäkohtiin voidaan tarvittaessa puuttua. Myös vanhempien tietoisuuden lisääminen esim. vanhempainiltojen kautta on tärkeää. Toisaalta tuntuu hullulta; ei se liikunta paperille kirjaamalla lisäänny, mutta jollain tavalla tähän tämä yhtiskunta on mennyt laiskuudessaan.

Uskon ja toivon, että tämän kasvavan liikkumattomuuden ongelman myötä tulevaisuudessa myös meidän liikunnanohjaajien merkitys ja työllistymismahdollisuudet kasvavat. Toivottavasti yhä useampi päiväkoti voisi palkata kokopäiväisen liikunnanohjaajan vakituiseen henkilöstöön siinä missä lastentarhanopettajat, kuin lastenhoitajatkin. Meitä tarvitaan!

Kirjoittaja: Kati Laine-Rissanen, ALK17S

Lähdeluettelo

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2016). Ajankohtaista. Viitattu 10.1.2018. http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/lasten-liikuntasuositukset-vahintaan-kolme-tuntia-liikuntaa-paivassa

Valo. (2015). Varhaiskasvatuksen uusi liikkumis- ja hyvinvointiohjelma. Viitattu 10.1.2018. https://storage.googleapis.com/valo-production/2016/12/ilokasvaaliikkuen-ohjelma-asiakirja.pdf

Lasten motoriset taidot kehittyy leikkiessä – Pelmis

Hei taas ja mukavaa tiistaita!

Myötätuuleen opinnollistamisen myötä olen saanut ohjata kaiken muun ohessa myös Pelmis –nimistä lasten liikuntatuokiota viikoittain. Pelmis on suunnattu 0-6 vuotiaille lapsille, ja heidän vanhemmilleen/läheisille. Ideana on, että lapset liikkuvat vanhempien kanssa yhdessä ja opettelevat motorisia perustaitoja heidän avustuksellaan.

qq
Jotta Pelmis olisi joka kerta yhtä kiinnostava ja elämyksellinen päätetään tunnille aina jokin kantava teema, jota yritetään tuoda esille sekä ohjaamisessa, että vanhempien käyttäytymisessä. Pelmiksessä on aina yhteiset ja ohjatut alku- ja loppuleikit. Suurimman osan ajasta vanhemmat ja lapset saavat temmeltää vapaasti voimistelutilassa, sekä kierrellä teemaan liittyviä liikunnallisia tai älyllisiä rasteja. Yleensä Pelmiksessä soi taustalla lasten musiikki. Lopussa jaetaan tarrat Pelmis-kortteihin, jotka lapset ovat saaneet ohjaajilta.

Leikkituokiot ovat suunniteltu paitsi hauskoiksi perheen yhteisiksi aktiviteeteiksi, myös tukemaan lapsen motoristen perustaitojen kehitystä. Lasten motorisilla perustaidoilla tarkoitetaan jokapäiväistä liikkumiskykyä, kuten esimerkiksi kääntyminen, kieriminen, hyppääminen, heittäminen, lyöminen ja potkaiseminen. Näiden perustaitojen opettelu on luonnollisinta leikin lomassa.

Motoriset perustaidot luokitellaan käyttötarkoituksensa mukaan karkeasti kolmeen ryhmään; käsittelytaidot (esim. vieritys, työntö, heitto), liikkumistaidot (esim. ryömiminen, konttaaminen, kävely, juoksu) ja tasapainotaidot (esim. yhdellä jalalla seisominen). Taitojen oppimiset etenevät ikäkausittain, suurin osa sijoittuen päiväkoti-ikään.
uu

Pelmis hyvä paikka harjoitella näitä perustaitoja, sekä innostaa lasta liikunnan pariin. Käytössä ovat kaikki telinevoimistelun perusvälineet, sekä runsaat määrät patjoja, palloja ja mailoja. Tämän lisäksi rasteilla haastetaan lasta kokeilemaan mm. kuperkeikkoja tai yhden jalan hyppyjä leikin varjolla. Saattaapas ohjaajilla olla joskus mukana myös erikoisempia liikuntavälineitä, kuten vaikka KAMKin oma pomppulinna!

Pelmis järjestetään joka maanantai Kajaanihallin telinevoimistelutilassa klo 10:00-11:00. Mukaan tarvitset vain juomapullon ja päälle joustavat vaatteet. Pelmiksessä ollaan joko paljasvarpain, tai sisätossut jalassa. Hinta 4€/perhe, maksu kerätään joka kerta käteisenä paikan päällä. Pelmikseen ei tarvitse ilmoittautua.

Tervetuloa tutustumaan! 🙂

– Kaisa R.

 

Lähteet:

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/125435/Laine_Siiri.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Maailma muuttuu niin minäkin

Maailma on muuttunut oman lapsuuteni ja nuoruuteni aikana huimasti. Elinympäristö, elintavat sekä ajankäyttö ovat muuttuneet. Vanhemmat ovat yhä kiireisempiä, älylaitteista on tullut iso osa arkielämää ja päivämme kuluvat yhä suuremmaksi osaksi sisätiloissa istumiseen. Nämä kaikki muutokset elämässä vaikuttavat myös meidän kaikkien liikunnan määrään ja laatuun. Liikunnan muutokset vaikuttavat kuitenkin voimakkaimmin kasvaviin lapsiin, jotka tarvitsevat liikuntaa kehittyäkseen ja oppiakseen. Liikunta on lapsille synnynnäinen tarve.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut uudet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset, jotka jo nimensä mukaisesti korostavat kolmea asiaa: iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Suositukset perustuvat viime vuonna startanneeseen ilo kasvaa liikkuen –ohjelmaan. Suosituksissa on haluttu korostaa lapsen oikeutta liikkua kuin lapsi ja täten tuoda esille aikuisten velvollisuuksia tukea lapsen kasvua liikunnan avulla. Suositukset pitävät myös siis sisällään ympäristön roolin ja ovat tarkoitettu niin vanhempien kuin muidenkin lasten kanssa työskentelevien aikuisten avuksi.

Suurin muutos suosituksissa on määrä. Nykypäivänä lapsi tarvitsee vähintään kolme tuntia liikuntaa päivässä, joka koostuu kevyestä, reippaasta sekä erittäin vauhdikkaasta aktiivisuudesta. Aktiivisuus on siis kuormittavuudeltaan monipuolista. Aikaa täytyy kuitenkin olla rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. Istumiseen on kiinnitetty myös huomiota. Lapsi oppii kuitenkin parhaiten asioita toimimalla, joten pitkiä istumisaikoja täytyisi pyrkiä välttämään.

Ympäristöstä on korostettu välineitä, ulkoilmaa sekä perheen osallistumista. Lapset ovat uteliaita ja kekseliäitä kunhan heille antaa siihen mahdollisuuden. Liika turvallisuus voi rajoittaa lapsen oppimista ja kehitystä, kun lapsen ei anneta kokeilla. Vanhempi on se tekijä, joka päättää minkälaisessa ympäristössä lapsi leikkii ja liikkuu. Vanhemman tehtävänä olisi löytää mahdollisimman monipuolinen ympäristö, jossa lapsella on rajaton mahdollisuus etsiä, kokea ja kokeilla. Tällaisen ympäristön löytää helposti ulkoa. Erilaiset välineet myös monipuolistavat lapsen liikuntaa helposti. Samalla ne innostavat liikkumaan, opettavat sekä tarvittaessa myös tukevat. Älylaitteet nykyään voivat myös toimia kannustajina ja oppimisvälineinä oikein käytettynä. Ne eivät saisi kuitenkaan olla liikuntaa vähentävänä tekijänä. Osallistuminen on myös vanhemman valinta. Lapsen vuorovaikutustaidot sekä myönteinen suhde aikuiseen kehittyvät jo osallistumisen ja kannustamisen kautta.

perhe

Suositusten avulla pyritään myös lisäämään ja kehittämään yhteistyötä varhaiskasvatushenkilöstön kanssa. Tämä tarkoittaa yhteistyötä erilaisten yhteisöjen ja verkostojen kanssa. Esimerkiksi taloyhtiöiden piha- ja aluesuunnittelussa kunta voisi tehdä yhteistyötä taloyhtiön kanssa. Pienilläkin valinnoilla voidaan vaikuttaa.

Suositusten avulla halutaan myös lisätä ohjatun ja varhaiskasvatuksen liikunnan merkitystä ja vaikutuksia. Ohjattu liikunta täytyisi olla suunniteltua ja tukea yksilöllisesti lapsen kehitystä ja oppimista.

Jokaisessa suositusten osa-alueessa täytyisi muistaa lapsen kuunteleminen. Lapsellakin on oma mielipiteensä ja toiveensa. Kuuntelemalla voi positiivisesti vaikuttaa lapsen liikuntaan.

Näiden suositusten avulla lapset pysyvät maailman kehityksen mukana. Tärkeintä kuitenkin on ilo, leikki ja yhdessä tekeminen.

Lisätietoa varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksista löydät alla olevasta linkistä

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2016/liitteet/OKM21.pdf?lang=fi

Lähteet:

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä-varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset. Lönnberg Print & Promo. Helsinki

– Sara Marjakangas