Opinnollistaminen Myötätuulen kautta – millaista oli järjestää kaksi vesijumppamaratonia?

Järjestin Myötätuulen kautta Kaukaveden kanssa yhteistyössä kaksi vesijumppamaratonia ja opinnollistin samalla vesijumppakurssin. Olin siis ammattikorkeakoulun puolelta vastuussa tapahtumien järjestämisestä, markkinoinnista, aikataulutuksesta ja muista järjestelyyn liittyvistä asioista. Työskentelin yhteistyössä Kaukaveden vastaavan uimavalvojan kanssa. Tässä postauksessa kerron, millaista vesijumppatapahtumien järjestäminen ja organisointi oli.  Minulla ei ollut aiempaa kokemusta tapahtumien järjestämisestä niin, että olen itse päävastuullisena, joten tämä oli aivan uusi kokemus.

Suunnittelupalaverissa ohjaavan opettajan kanssa kävimme läpi asioita, joita tapahtumien järjestämiseen liittyi. Sain Kaukaveden yhteyshenkilön yhteystiedot sekä nipun kysymyksiä ja selvitettäviä asioita, joita kävisimme palaverissa yhteyshenkilön kanssa läpi. Seuraavaksi sovin palaverin Kaukaveteen, jossa kävimme läpi käytännön asioita tapahtumiin liittyen: milloin tapahtumapäivät ovat, moneltako tapahtumat alkavat ja päättyvät, minkä ikäisiä asiakkaita tapahtumiin tulee osallistumaan, ovatko Kaukaveden välineet ja musiikki ohjaajien käytettävissä ja niin edelleen. Sovimme aikatauluista ja ohjaajaryhmien perehdytyskäynneistä sekä markkinoinnin hoitamisesta.

Seuraavaksi pidin tapahtumassa ohjaaville, eli ALK16S-ryhmän liikunnanohjaajaopiskelijoille, infon tapahtumista. Infossa kerroin vastuualueet tapahtuman järjestämistä varten sekä kävin läpi ohjaukseen liittyviä käytännön asioita, kuten musiikki, välineet, altaat ja äänentoistolaitteet. Ennen esitystä tein myös aikataulut molempien tapahtumapäivien kulusta, joista ohjaajat saivat valita haluamansa ohjauksen. Tapahtumapäivien aikataulun suunnittelemisessa täytyi ottaa huomioon ohjaajien määrä, käytettävissä olevat altaat, ohjattavan jumpan pituus ja rasitustaso sekä peräkkäisten jumppien sopivuus päivän kulkuun. Muutamaa viikkoa ennen tapahtumia suunnittelin vielä mainoksen, joka tuli Kaukaveden nettisivuille ja aulaan esille. Ennen tapahtumapäiviä molemmat ohjaajaryhmät kävivät vielä tutustumassa Kaukavedessä ohjauksessa tarvittaviin välineisiin ja saamassa viime hetken vinkkejä ohjauksia varten.

mainos

Vesijumppamaratonien mainos

Itse tapahtumapäivät sujuivat oikein mallikkaasti. Kaikki ohjaajat olivat ajoissa paikalla ja ohjaukset sujuivat hyvin. Asiakkaitakin riitti molemmille päiville jokaiseen jumppaan, useammassa ohjauksessa aivan altaan täydeltä.

Opin projektin aikana tapahtumien järjestämisestä paljon lisää. Haasteellista oli muun muassa se, kuinka piti olla vastuussa monesta asiasta yhtä aikaa ja sovittaa eri ihmisten ja eri ryhmien aikatauluja yhteen. Välillä oli pakko tehdä kompromisseja, mutta niiltä ei työelämässä, opiskelussa tai elämässä yleensäkään voi välttyä. Liikunnanohjaajana tulen varmasti työni puolesta järjestämään tapahtumia jatkossakin, joten tämä oli hyvää harjoitusta sitä varten.

 

-Matias

Ylikunto – vai alipalautuminen? 

Usein kuulee puhuttavan tai lukee uutisista, kuinka taas joku huippu-urheilija on ajautunut ylikuntoon ja kilpailukausi on pilalla. Harvoin kuitenkaan puhutaan siitä, kuinka ylikunto voi iskeä samalla tavalla myös perus-Pirkkoon tai Matti Meikäläiseen, joka tekee tavallista toimistotyötä ja nollaa iltaisin työn aiheuttamaa stressiä kuntokeskusten ryhmäliikuntatunneilla tai rehkii lenkkipolulla kunnon kohentamiseksi. Mutta mitä ylikunto tarkalleen ottaen tarkoittaa? Tuleeko silloin liian kova kunto, eikä elimistö enää kestä? Vai tarkoittaako se ehkä sitä, että liikkuu liian paljon, eikä kunto enää kasva?

Ylikunto on terminä hieman harhaanjohtava, sillä siitä saa herkästi mielikuvan, että kunto olisi kasvanut liian kovaksi. Todellisuudessa ylikunnossa on kyse siitä, että fyysinen ja psyykkinen stressi sekä kuormitus ovat liian pitkään ylittäneet elimistön sietokyvyn ja rasituksesta palautuminen ei enää tapahdu normaalisti. Kuvaavampi termi on pikemminkin alipalautuminen kuin ylikunto. Toinen ylikuntoa muistuttava termi, ylirasitus, sekoittuu myös usein arkisessa puheenparressa ylikuntoon, vaikka kyse ei ole aivan samasta asiasta.  Ylirasitus tarkoittaa hetkellistä tilaa, jossa elimistön voimavarat on ylitetty liialla kuormituksella ja liian vähäisellä levolla sekä palautumisella. Ylikunnosta puhutaan vasta, kun ylirasitustila jatkuu pidempään ja kroonistuu.

Kuva 1. Alipalautuneena elimistön suorituskyky laskee.

 

Mistä alipalautuminen syntyy? Syitä on monia ja syyt ovat yleensä hyvin yksilöllisiä ja hankalasti yleistettävissä. Sen vuoksi on vaikeaa luetella yksityiskohtaisesti tekijöitä, jotka johtavat alipalautumistilan kehittymiseen. Yhteistä kaikille tapauksille on se, että kokonaisrasitus kasvaa liian suureksi lepoon nähden. Rasitusta on siis liikaa ja lepoa liian vähän. Kokonaisrasitukseen kuuluu fyysisen rasituksen lisäksi psyykkinen rasitus, johon keho reagoi samankaltaisella stressireaktiolla kuin kovaan fyysiseen harjoitteluun. Työuupumus tai burnout johtuu yleensä lähes yksinomaan psyykkisestä rasituksesta, mutta vaikutuksiltaan ja oireiltaan se on ylikunnon kanssa lähes samanlainen.

Elimistön kokonaiskuormituksen ja stressin sietokykyä voisi vertauskuvallisesti ajatella ämpärinä, jossa on pohjassa reikä. Ämpäriin kaadetaan stressiä ja kuormitusta eri lähteistä, ja pohjassa oleva reikä kuvastaa jokaisen yksilöllistä kykyä palautua stressistä ja kuormituksesta. Vaikka rasituksen sietokyky ja siitä palautuminen vaihtelevat ihmisestä toiseen, jossain vaiheessa jokaisella tulee vastaan raja, jolloin stressiä ja kuormitusta on liikaa ja ämpäri täyttyy ääriään myöten läikkyen lopulta yli. Kuormitusmäärä voi kasvaa pitkän aikavälin kuluessa hitaasti suuremmaksi ja koostua niin monesta lähteestä, ettei liiallista kuormitusta tule edes ajatelleeksi. Tällöin ylikuntoa epäiltäessä voi automaattinen reaktio olla ”mutta enhän minä edes liiku kovin paljon!”

Mistä voi tietää, että ylikunto on puhkeamassa tai mahdollisesti päässyt jo kehittymään? Lähtökohtaisesti jokainen ihminen on oman hyvinvointinsa paras asiantuntija, joten oman olon ja tuntemuksien tarkkaileminen sekä kehon antamien hälytysmerkkien kuunteleminen ovat parhaita keinoja pysyä kartalla kuormituksen tasosta. Joskus ylikunto pääsee kuitenkin yllättämään, kehittyen vähitellen kuukausien tai jopa vuosien ajan jatkuvan liiallisen kuormituksen myötä. Tällöin omassa olossa ei tapahdu missään vaiheessa dramaattisia muutoksia ja vaivan kehittymistä ei välttämättä huomaa lainkaan ennen elimistön suorituskyvyn romahtamista. Alla on lueteltuna yleisimpiä ylikunnon oireita, joista voi saada osviittaa oman tilanteensa selvittämiseen.

Fyysisiä oireita: 

  • Alentunut suorituskyky (kunto ei enää kasva, vaikka liikkuminen lisääntyisi)
  • Liikunta aiheuttaa inhoa
  • Sydämen sykkeen muutokset (kohonnut tai madaltunut leposyke) tai erilaiset rytmihäiriöt ja tykytykset
  • Kohonnut verenpaine
  • Uniongelmat (vaikeudet nukahtamisessa ja yölliset heräilyt)
  • Levottomuus ja vapina
  • Lisääntynyt hikoilu
  • Aistiyliherkkyys (melu, lämpö, kirkkaat valot jne.)
  • Ruokahalun muutokset (lisääntynyt tai vähentynyt ruokahalu)
  • Naisilla kuukautiskierron häiriöt
  • Lievä kuumeilu (esiintyy yleensä ylikunnon pitkittyessä)
  • Flunssat ja muut sairaudet yleistyvät vastustuskyvyn heiketessä

Psyykkisiä oireita:

  • Ahdistuneisuus
  • Hermostuneisuus ja ärtyisyys
  • Masennus
  • Oppimisvaikeudet
  • ”Aivosumu”

Oireet voivat vaihdella henkilöstä toiseen, eivätkä kaikki saa kaikkia yllämainittuja oireita. Lyhytaikaisessa ylirasitustilassa oireet ovat kroonista ylirasitustilaa eli ylikuntotilaa lievempiä oireita ja helpottavat muutamien päivien tai viikon levolla. Ylikunnon oireet voivat sen sijaan olla erittäin hankalia ja jatkua pitkään, kuukausien tai jopa vuosien ajan. Ylikunnon diagnosointiin ei ole olemassa mitään yksittäistä menetelmää, testiä tai verikoetta, jolla varma tulos saadaan selville, vaan tunnistaminen tapahtuu lääkärin avustuksella poissulkemalla muut mahdolliset sairaudet.

Kuva 2. Muista levon merkitys! Liika rehkiminen voi johtaa kunnon romahtamiseen.

Urheilijoilla ylikunnon toteaminen on yleensä kuntourheilijaa helpompaa, koska oireet ja ylikunnon riski ovat tiedossa ja oireiden ilmetessä ylikuntoa osataan epäillä. Tavallisella kuntoilijalla oireet saattavat olla epämääräisiä ja apua ei osata hakea ajoissa. Oireiden kanssa sinnittely päivästä ja viikosta toiseen vaikeuttaa tilannetta, koska ylikuntotila pahenee ja samalla paranemisaika pitenee. Oireiden epämääräisyyden vuoksi lääkäri voi sivuuttaa ylikunnon oireet psyykkisenä oireiluna, homeesta johtuvana oireiluna tai naisilla vaihdevuosista johtuvina oireina. Ylikunto vaanii myös sairaudesta tai tapaturmasta kuntoutujaa, joka lähtee pidemmän liikkumattoman jakson jälkeen liikkumaan samalla intensiteetillä kuin ennen taukoa. Tällöin elimistö ajautuu helposti liian raskaan harjoittelun takia ylirasitustilaan. Kun tulokset eivät ota parantuakseen, kuntoilija lisää harjoittelun tehoa ja noidankehä krooniseen ylikuntoon on valmis.

Kuinka ylikuntoa voi hoitaa? Luonnollisesti paras ja tehokkain keino on ennaltaehkäisy. Kun oman kunnon tason tiedostaa, voi liian raskaat harjoitukset jättää väliin. Monipuolisesti liikkuminen ja riittävä lepopäivien määrä ennaltaehkäisevät myös ongelman syntymistä. Jos liikunnasta on joutunut pitämään pidemmän tauon, rasitusta tulisi lisätä aluksi hyvin varovasti ja vähitellen, kehoa kuunnellen. Kun ylikuntoon on jo päässyt ajautumaan, valitettavasti ainoa tehokas hoitokeino on lepo. Paljon liikkuvalle ja liikunnasta nautinnon saaville tämä voi olla kova kolaus. Kaikkea liikuntaa ei tietenkään tarvitse lopettaa, mutta paranemisvaiheessa liikkuminen olisi hyvä pitää erittäin kevyenä (esim. rauhallinen kävely) niin, että syke ei missään vaiheessa nouse korkealle. Vaikka kevyttä hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa ylläpitävää liikuntaa kannattaakin paranemisvaiheessa harrastaa, on silti muistettava levon ja palautumisen korostunut tarve ja kuulostella oloa tarkasti. Vaikeissa tapauksissa kannattaa kääntyä alan asiantuntijan eli urheilulääketieteen lääkärin puoleen, joka voi seurata tilanteen kehittymistä ja antaa käytännön ohjeita paranemisen edistämiseksi.

Kevyen ja rauhallisen fyysisen harjoittelun ja levon lisäksi ylikuntotilassa voi olla hyötyä erilaisten stressin- ja mielenhallintakeinojen harjoittelemisesta sekä rentoutusharjoituksista. Myös hetkellinen maisemanvaihdos voi tehdä hyvää, jos se on mahdollista toteuttaa ilman psyykkistä stressiä.

Kehon ollessa alipalautuneessa tilassa kaikkien ylimääräisten stressitekijöiden karsiminen on viisasta palautumisen ja paranemisen jouduttamiseksi. Psyykkisten stressitekijöiden minimoimisen lisäksi kannattaa pitää huolta laadukkaasta, monipuolisesta ja riittävästä ravitsemuksesta. Myös riittävä nesteytys sekä vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden saanti on tärkeää. Suojaravintoaineiden saannin voi monipuolisen ravinnon lisäksi varmistaa apteekista saatavien monivitamiinivalmisteiden avulla.

Kuva 3.

Kuva 3. Ylikuntotilassa liikunta voi tuntua inhottavalta ja vastenmieliseltä.

Nyrkkisääntönä ylikunnosta paranemiselle voidaan pitää, että toipuminen kestää yhtä kauan kuin ylikunnon kehittyminen on kestänyt. Pitkään liian kovaa liikkuneelle ja krooniseen ylikuntotilaan ajautuneelle se voi tarkoittaa sitä, että raskaammasta liikunnasta täytyy pitää kuukausien tai jopa vuoden tai parin vuoden tauko. Himokuntoilijalle tai urheilusta elämäniloa saavalle tämä voi kuulostaa lähes samalta kuin vankilatuomio, mutta ei kannata silti lannistua. Loppujen lopuksi ylikunto on kehon hyödyllinen ja tarpeellinen merkki siitä, että rasitusta on ollut voimavaroihin nähden yksinkertaisesti liikaa.

Ylikunnosta paraneminen on pitkä ja kärsivällisyyttä vaativa prosessi. Samalla se on myös opettavainen kokemus, jonka aikana omaa elämäntyyliä joutuu pohdiskelemaan uudestaan ja tekemään tarvittavia muutoksia asenteissa, arvoissa ja toimintatavoissa. Jos on koko elämänsä tottunut painamaan kaasu pohjassa sekä töissä, harrastuksissa ja vapaa-ajalla, ylikunto on hyvä muistutus siitä, että välillä pitää painaa jarrua ja ottaa rennosti. Ihminen tarvitsee rasituksen vastapainoksi lepoa ja palautumista pysyäkseen terveenä ja toimintakykyisenä.

-Matias

 

Lähteet:

http://gains.fi/ylikunto/

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kol00210

https://www.mehilainen.fi/uutinen/ylikunto-uhkaa-yltiopaista-liikkujaa

http://www.terveurheilija.fi/materiaalit/iltaseminaarienmateriaalit/getfile.php?file=328

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/20771/teljo.pdf?sequence=1

 

Moikka!

Olen Matias Rahkola, 21-vuotias toisen vuoden liikkariopiskelija. Olen kotoisin Lapinlahdelta ja Kajaaniin päädyin ensimmäisen kerran armeijan vuoksi. Varusmiespalveluksen aikana päätin hakea opiskelemaan tänne liikunnanohjausta, ja pääsinkin sisään heti ensi yrittämällä. Koulun penkille tulin suoraan armeijan harmaista ja mukavaa on ollut. Vapaa-ajalla tykkään liikkua monipuolisesti vuodenaikojen mukaan lajeja vaihdellen. Viime vuosina ykköslajiksi on kuitenkin noussut frisbeegolf, jota pelailen keväästä kesän yli aina syksyyn asti, niin pitkälle kuin kelit sallivat.   

kuva1Tällä hetkellä suoritan ensimmäistä eli orientoivaa työharjoittelujaksoa täällä Myötätuulessa. Työtehtäviini sisältyy erilaisten ryhmien ohjausta ja ohjausten suunnittelemista, Myötätuulen palveluiden markkinointia ja tuotteistamista sekä toiminnan suunnittelua ja koordinointia. Haasteen harjoittelun toteuttamiselle luo se, että ajauduin viime kesänä ylikuntoon ja siitä paraneminen on vielä kesken. Liiallista rasitusta ja liikkumista tulisi siis tällä hetkellä välttää, joten ohjauksia ja muita työtehtäviä täytyy suunnitella omat tämän hetken rajoitukset huomioon ottaen. Tästä aiheesta tulen kirjoittamaan tänne blogiin vielä erillisen artikkelin, jossa kerron ylikunnosta tarkemmin, joten pysyhän kuulolla! 

Tavoitteitani harjoittelun suhteen ovat ohjauskokemuksen kartuttaminen, yksilöllisen ja ryhmän tarpeisiin perustuvan ohjaamisen opetteleminen sekä tuotteistamisen ja markkinoinnin harjoitteleminen. 

Valitsin harjoittelupaikaksi Myötätuulen, koska täällä harjoittelua voi helposti räätälöidä oman näköiseksi omien mielenkiinnon kohteiden ja tavoitteiden mukaan. Odotan harjoittelulta Myötätuulessa mielenkiintoisia tehtäviä ja uuden oppimista tekemisen ja kokeilemisen kautta.  

Mukavaa kevään odotusta! 🙂 

Terveisin Matias