Fyysisten ominaisuuksien merkitys nuoren jalkapalloilijan elämässä

Stadionin katsomosta tai TV-ruudun takaa ammattipelaajien taidonnäytteet näyttävät suorastaan leikittelyltä. Yksi pelaaja saattaa harhautuksillaan ohittaa monta vastustaa kentällä. Toinen pelaaja kykenee estämään vauhdikkaan hyökkäyksen, minkä seurauksena hän itse saa pallon haltuun, etenee kohti maalia ja laukaisee vauhdikkaasti ennen kuin vastustaja ehtii palloon. Kolmas pelaaja onnistuu heittäytymään tolppien välissä ja suorittamaan yllättävän torjunnan vedon tultaessa aivan lähietäisyydeltä.

Oletko koskaan miettinyt mistä nämä taidonnäytteet ovat seurausta?

Jalkapalloilijan tärkein ominaisuus on taito ja menestyäkseen jalkapallossa, pallonkäsittelytaidot on oltava huipussaan. Pallonkäsittelytaitojen lisäksi jalkapalloilija tarvitsee kuitenkin myös fyysisiä ominaisuuksia pärjätäkseen, oli kyseessä tavoitteellisesti tai harrastemielessä pelaava henkilö. Jalkapalloilijan tärkeimpiä fyysisiä ominaisuuksia ovat nopeus ja nopeuskestävyys, kestävyys, voima, liikkuvuus sekä kimmoisuus, ketteryys ja koordinaatio. Näitä kaikkia ominaisuuksia voidaan harjoittaa itsenäisesti ja erikseen erilaisilla harjoitteilla. Kuitenkin itse pelatessa nämä ominaisuudet yhdistyvät keskenään ja se on myös hyvä ottaa harjoittelussa huomioon. Monipuolinen harjoittelu tukee sekä lajia, että pienentää loukkaantumisriskiä. Pelaaja kykenee myös suoriutumaan tilanteista helpommin välttyen esim. kaatumisilta tai kropan loukkaantumisilta.

Jalkapalloilijan fyysiset ominaisuudet

NOPEUS

Pelaajaa tarvitsee nopeutta liikkuessaan pallon kanssa tai ilman. Räjähtävyys lisää pelaajan nopeutta lähteä esim. paikaltaan liikkeelle. Räjähtävä ja nopea liikkuminen mahdollistaa sen, että pelaajalle riittää lyhyempi reaktio- ja valinta-aika pelitilanteissa. Nopeuskestävyys mahdollistaa pelaajan suoriutumisen väsyneenäkin lyhytkestoisista suorituksista nopeasti. Nopeuskestävyyden tavoitteena on hermo-lihasjärjestelmän mukauttaminen suoritusnopeuteen, siten, että rentous ja taloudellisuus säilyy. Nopeus on ominaisuus, mikä periytyy vahvasti. Mikäli sitä halutaan kehittää, siihen on tärkeä panostaa jo lapsena, sillä aikuisena on enää vaikea kompensoida tilannetta. Nopeutta voidaan harjoittaa esim. erilaisilla viestijuoksuilla, hippa- tai reaktioleikeillä. Myös pelilliset tilanteet, kuten 1 vs 1 tilanteet harjoittavat nopeutta.

VOIMA

Voima voidaan jakaa kestovoimaan, maksimivoimaan ja nopeusvoimaan. Voimasta on hyötyä kaikissa pelaajan fysiologisissa ominaisuuksissa. Parantaakseen voimaa on todella tärkeätä muistaa huomioida lajinomainen harjoittelu. Esimerkiksi isot lihakset yläkropassa ei niinkään välttämättä hyödytä jalkapalloilijaa liikkuessaan. Olet varmaan huomannutkin, että jalkapalloilijat eivät näytä yhtä massiivisilta kuin painonnostajat. Silti he voivat olla todella vahvoja ja voimakkaita. Jutun juoni piileekin oikeaoppisessa ja lajille tarkoituksen mukaisessa harjoittelussa. Lapsen tai nuoren luusto on vielä kasvuvaiheessa, joten heidän voimaharjoittelussa on syytä olla tarkkana. 6-7 -vuotiaan lihaskunto vahvistuu vauhdikkaiden pelien ja leikkien lomassa. 8-13 -vuotias voi jo alkaa hyödyntämään oman kehonpainoa harjoittelussa, esim. vatsa- ja selkäliikkeet, punnerrukset, loikat ja hypyt kehittävät voimaa mainiosti. Murrosiässä voidaan jo siirtyä hieman fyysisempään voimaharjoitteluun ja 16 -vuoden tiennoilla voidaan siirtyä kohti aikuisille tarkoitettuja voimaharjoitteita. Ketteryyttä ja koordinaatiota saadaan harjoitettua erilaisilla tikapuu- ja tötsäjuoksuilla, joissa on suunnanmuutoksia ja erilaisia liikkeitä. Myös erilaiset nopeus leikit ja pienpelit vahvistavat ketteryyttä ja koordinaatiota.

LIIKKUVUUS

Liikkuvuus eli notkeus mahdollistaa liikkeitä, joiden liikelaajuus on mahdollisimman suuri. Hyvä liikkuvuus vaikuttaa myönteisesti mm. voimantuottoon, suorituksen rentouteen sekä nopeuteen. Liikkuvuus voidaan jakaa staattiseen (passiivinen) ja dynaamiseen (aktiivinen) liikkuvuuteen. Jalkapallossa dynaamisella liikkuvuudella on enemmän merkitystä, joten harjoittelussa kannattaa painottaa sitä. Etenkin lantion liikkuvuus on eduksi monissa suorituksissa, kuten potkaisussa.  Liikkuvuusharjoittelu on suositeltavaa aloittaa jo varhain lapsena, jotta ennen murrosikää olisi jo saavutettu mahdollisimman maksimaalinen liikkuvuus. Liikkuvuuden ylläpitoa on tärkeää ylläpitää, sillä esim. murrosiän kasvupyrähdykset voivat heikentää liikkuvuutta. Liikkuvuusharjoittelu on tärkeää, koska se ennaltaehkäisee vammojen syntyä.

KIMMOISUUS, KETTERYYS JA KOORDINAATIO

Kimmoisuutta ja ketteryydestä on hyötyä lähes jokaisessa tilanteessa jalkapallossa. Tarvitaan nopeita suunnanmuutoksia, tilannenopeutta ja tehoa suoriutua tilanteista. Jotta kroppa säilyttää tasapainon liikkumisen aikana, tarvitaan ketteryyttä suoriutua kyseisistä tilanteista. Kimmoisa (elastinen) pelaaja pystyy hyödyntämään jarruttavan lihastyön aikana varastoituvaa elastista energiaa voimantuotossa. Toisin sanoen lihas toimii kuin jousi. Venytyksen aikana se varastoi itseensä energiaa, joka venytyksen purkautuessaan lihassupistuksen aikana tuo lisää tehoa liikkeeseen. Kimmoisuus auttaa suoriutumaan mm. ponnistuksista, potkuista, heitoista ja harhautuksista. Koordinaatiokyky auttaa selviytymään monipuolisista ja erirytmisistä liikkeistä. Koordinaatiota tarvitaan esim. harhautus- ja laukaustilanteissa.

KESTÄVYYS

Jalkapallossa kestävyys on kaiken perusta. Jalkapalloilija tarvitsee kestävyyttä jaksaakseen pelata koko pelin. Hyvä kestävyyskunto lyhentää palautusaikaa ja vähentää väsymyksen seurauksia. Kestävyyttä olisi jossain muodossa hyvä harjoittaa lapsena päivittäin. 6-9-vuotiaiden kestävyys kehittyy jo pelkästään leikkien yms. kautta, joten erillinen harjoitusohjelma ei ole tarpeen. 10-11 -vuotiaiden kestävyys kehittyy myös pelien ja leikkien kautta, mutta mukaan on hyvä lisätä suunniteltuja harjoitteita. Murrosiässä on tärkeää alkaa pitämään kestävyyskunnosta huolta mm. lenkkien ja muiden oheisharjoitteiden avulla. Kestävyys kehittyy myös itse jalkapalloharjoituksien aikana. Kestävyysharjoittelussa on myös merkittävää treenin teho sekä palautuminen.

 

Kuvahaun tulos haulle pelaajan herkkyyskaudet

Kuva: Lasten ja nuorten harjoittelussa on tärkeää huomioida herkkyyskaudet.

Fyysisten ominaisuuksien testaaminen

Jotta voidaan seurata harjoittelun tuloksia, tulee niitä kontrolloida testaamalla pelaajia säännöllisesti. Ominaisuuksia olisi hyvä testata vähintään pari kertaa vuodessa huomioiden pelaajien ikä ja herkkyyskaudet.

Fyysisiä ominaisuuksia voidaan testata monella eri tapaa, mutta niitäkin tehdessä on tärkeää muistaa lajinomainen testaus. Jalkapalloilijalta voidaan testata fyysistä kuntoa mm. päiväkirjan tai liikuntatestien avulla.

Päiväkirjan avulla voidaan seurata tuloksien kehittymistä merkkaamalla harjoitukset muistiin. Harjoituksista kirjataan ylös harjoitusmuoto, sisältö ja kesto, jolloin voidaan tarkastella ajan kuluessa, onko kehittymistä tapahtunut.

Liikuntatestit näyttävät suoraan konkreettisesti pelaajan kehityksen. Se on erinomainen tapa testata nuoren kehittymistä ja fyysistä kuntoa. Esim. Kasva Urheilijaksi -testit tarjoavat oivan tavan testaamiseen. Kasva Urheilijaksi -sivuston kautta urheilija mm. löytää tietoa harjoittelun tärkeydestä, miten fyysisiä ominaisuuksia testaan ja saa palautteen testien suorituksista.

Jalkapalloilijan fyysisiä ominaisuuksia voidaan testata esim. seuraavilla tavoilla:

Nopeus: 30 metrin juoksu. Lyhyen matkan juoksussa pelaaja suorittaa juoksun niin nopeasti kuin mahdollista. Nopeusjuoksussa yhdistyy reaktioaika (lähtömerkin jälkeinen aika, kunnes pelaaja lähtee liikkeelle) sekä nopeus. Aikaa voidaan vielä erikseen tarkastella 10m ja 30m kohdilla.

Voima: Lihaskuntoa voidaan testata esim. erilaisilla vatsa- tai selänrutistustesteillä, joissa tehdään suorituksia mahdollsimman paljon tietyn ajan sisällä. Käsilihaksia voidaan vastaavasti testata punnerruksilla. Nopeusvoimaa voidaan testata 5-loikkaa juoksuvauhdilla ja ponnistusvoimaa vauhdittomalla korkeushypyllä.

Liikkuvuus: Jalkapalloilijalle lonkkien liikkuvuus on tärkeää. Liikkuvuutta voidaan testata modifioidulla Thomasin testillä, mikä testaa lonkan alueen liikkuvuutta. Yläraajojen liikkuvuutta saadaan mitattua esim. lapakäännöllä.

Kimmoisuus, ketteryys, koordinaatio: Kimmoisuutta saadaan testattua vauhdittomalla pituushypyllä tai loikilla. Ketteryyttä ja koordinaatiota saadaan testattua ketteryysradalla, jossa on pujottelukeppejä laitettua eri linjaan. Pelaaja suorittaa radan 100% teholla pujottelemalla kepit.

Kestävyys: 20 metrin sukkulajuoksu (piip-testi). Sukkulajuoksu testaa urheilijan aerobista ja anaerobista kestävyyttä. Testi on hyvä jalkapalloilijalle, koska siinä käännytään aina 20 metrin välein. Näin yhdistyy lajinomaisuus juoksun ja käännöksien yhdistyessä.

-Omu

Lähteet:

  1. http://www.kasvaurheilijaksi.fi/
  2. http://www.hjk.fi
  3. http://www.etelaespoonpallo.fi/
  4. Pullinen, A. 2008. Jalkapallon lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi. Jyväskylän Yliopisto.
  5. Kuva: http://www.terveurheilija.fi

Liikunta – avain lasten oppimiseen

Ihminen on tehty liikkumaan. Liikkuminen on ihmisen luontainen tapa olla ja siirtyä paikasta toiseen. Liikkumista tapahtuu jo pienestä vauvasta lähtien ja sen tarve kasvaa huomattavasti lapsena. Fyysisellä aktiivisuudella on huomattu olevan useita positiivisia vaikutuksia lasten aivojen toimintaan sekä oppimisiseen. Siksi jo lapsena omaksuttu aktiivinen elämäntapa on tärkeää monessa suhteen.

Liikunnan vaikutukset

Liikunta edesauttaa tiedon vastaanottamista ja sen muokkaamista sekä kuinka tietoa hyödynnetään. Liikunta pitää aivot virkeänä, jonka seurauksena keskittyminen ja ajatteleminen on helpompaa. Liikunta edistää aivojen verenkiertoa ja täten parantaa aivojen hapensaantia. Säännöllinen liikunta vaikuttaa aivojen rakenteisiin muun muassa lisäämällä hiussuonten määrää, synnyttämällä uusia aivosoluja ja kasvattamalla hippokampuksen tilavuutta. Hippokampuksella on merkittävä rooli muisti- ja kognitiivisissa toiminnoissa.

Lapsi pystyy oppimaan mm. käsitteitä, kokoja, kuvia, määriä ja suuntia liikunnan avulla. Aivojen toiminnan lisäksi sillä on monia muitakin positiivisia vaikutuksia mm. motoriseen kehitykseen, sosiaalisiin suhteisiin, itsetuntoon sekä mielialaan. Positiivisia vaikutuksia voidaan nähdä esim. ryhmätyöskentelyssä- ja käyttäytymisessä, matemaattisissa aineissa, tuntiaktiivisuudessa sekä häiriötekijöiden ingnooraamisessa. Nämä kaikki liikunnan vaikutukset yhdessä luovat oppimiselle erinomaisen alustan kehittyä.

Liikunnan kautta oppiminen

Fyysisellä aktiivisuudella on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia lapsilla, joilla on esim. oppimisvaikeuksia. Etenkin kestävyysliikunta- ja hyötyliikuntapainotteinen aktiivisuus on havaittu hyväksi tekstin alussa mainittujen liikunnanvaikutuksien myötä. Toiminallinen tekeminen voi edesauttaa esimerkiksi vilkasta lasta keskittymään tai kirjoitusvaikeuksista kärsivää oppimaan hänelle sopivalla tavalla. Liikkumisen ja oppimisen positiivisten yhteyksien myötä lapsia ja kouluja on kannustettu toiminalliseen oppimiseen. Toiminnallinen (tekemällä) oppiminen mahdollistaa erilaisten oppijoiden oppimisen ja korostaa sitä, että oppija on aktiivinen toimija. Luovuutta käyttämällä liikunta mahdollistaa äärettömän paljon vaihtoehtoja oppia uusia asioita erilaisilla tavoilla. Ennakkoluulottomalla ja rohkealla asenteella liikunta luo uutta näkökulmaa oppimistapoihin.

– Omu

Lähteet:

  1. https://www.muutostaliikkeella.fi/miksi-liikkuminen-edistaa-oppimista/
  2. https://peda.net/jyu/okl/ryhmat/multilete/pom-opinnot/pe3/krjslvo:file/download/b28088cf4ec1c7b61d1c824d49dc5235e5a6f24d/POM11JO%20Liikunnan%20vaikutus%20oppimiseen.pdf
  3. https://www.nmi.fi/fi/oppimisvaikeudet

Vesijumppa – erinomainen liikuntamuoto kunnosta, iästä tai sairaudesta riippumatta!

Vesijumppa on hauska ja mukaansa tempaava liikuntamuoto, jossa lihakset kuormittuvat kokonaisvaltaisesti. Kyseisessä monipuolisessa liikuntalajissa yhdistyvät kestävyys- ja lihasvoimaharjoittelu. Vedenalaiset liikkeet ovat tehokkaita ja keholle ystävällisiä liikkeitä, jotka sopivat lähes kaikille.

Mikä tekee vesijumpasta pehmeää, mutta tehokasta?

Vesijumppaa harjoitetaan yleensä hartiansyvyisessä vedessä, mutta jumpata voi toki syvemmissäkin vesissä. Veden vastus on moninkertainen ilmaan verrattuna ja siksi se on vesiliikunnan tärkein liikuntaväline. Veden vastus pehmentää liikkeitä ja tekee harjoittelusta nivelystävällistä.

Veden ominaisuuksien ansioista syke laskee harjoittelun aikana, jolloin liikkuminen vedessä voi tuntua kevyemmältä ja helpommalta. Veden viilentäessä kehoa elimistön ei tarvitse poistaa liikunnassa syntynyttä lämpöä. Tämä johtaa siihen, että sydämen kuormitus laskee. Vedessä laskimoverenkierto helpottuu, jonka seurauksena syke myös laskee. Veden hydrostaattisen paine nopeuttaa hapenkuljetusta ja kaasujen vaihtoa. Tämän seurauksena hapen käytön tehokkuus nousee eikä sydämen tarvitse työskennellä niin tehokkaasti.

Kehon pinta-ala ja liikkeen nopeus vaikuttavat suuresti liikkeen tehokkuuteen. Esimerkiksi käsillä tehtävä sivuttaissuuntainen liike tekee suorituksesta tehokkaampaa mitä kauemmas käsiä viedään toisiaan. Siihen kun lisätään vielä nopea tempo niin liike alkaa jo tuntumaan huomattavasti. Vesijumpassa on mahdollista hyödyntää myös monenlaisia erilaisia välineitä, jotka tekevät harjoittelusta hauskaa, vaihtelevaa ja entistä tehokkaampaa. Muun muassa lötkö pötkö, lauta ja kaulin lisäävät kelluvuutta, kun taas vastusta lisääviä välineitä ovat muun muassa kuminauhat, hymynaamat sekä erilaiset käsiin/jalkoihin laitettavat painot.

Miksi vesijumppa on erinomainen harrastus kunnosta, iästä tai sairaudesta riippumatta?

Vedessä liikkuminen vähentää kuormitusta ja turvotusta, jonka vuoksi vesiliikunta mielletään lempeäksi esimerkiksi iän myötä. Vesiliikunta mielletään myös turvalliseksi liikuntamuodoksi, koska vedessä ei ole pelkoa kaatumisesta tai loukkaantumisesta. Liikuttaessa sellaisessa syvyydessä, jossa jalat ylettyvät pohjaan voi uimataidotonkin jumpata pelkäämättä. Vesi auttaa peittämään katseita ja siksi se on mukava tapa harrastaa, jos haluaa olla muiden katseilta suojassa.

Nopean temmon ja suurten lihasryhmien kuormituksen vuoksi vesiliikunta hengästyttää. Se parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa muistaen kuitenkin, että veden ominaisuuksien ansiosta syke laskee ja harjoittelu tuntuu kevyemmältä. Tämän vuoksi vesiharjoittelu sopii erinomaisesti ihmisille, joilla on sydän- tai hengityselimien sairauksia.

Yleinen ihmisten este liikunnalle on kipu. Vedessä ihminen painaa useita kiloja vähemmän kuin maalla. Nosteen ansioista niveliin kohdistuva paine laskee, mikä vähentää/poistaa kivun tunnetta vedessä. Siksi vesi mielletään mukavana liikuntaympäristönä henkilöille, joilla on liikerajoitteita tai -kipuja esimerkiksi polvissa, lonkissa tai olkapäissä. Nosteen vuoksi erilaiset hypytkin ovat mahdollisia sellaisille, jotka eivät kykene tekemään niitä kuivalla maalla.

Vesi rentouttaa kehoa ja se voikin olla helpotus moniin lihaskipuihin lämpimässä vedessä harjoiteltaessa. Unohtamatta psyykkistä puolta vesiliikunta voi vähentää myös stressin ja masennuksen oireita. Yhdessä tehty vesiliikunta parantaa sosiaalisia suhteita ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhdessä tekeminen tekee harjoituksista mielekkäitä sekä kannustava ilmapiiri luo harjoittelulle mukaansa tempaavan tunnelman.

Harjoittelussa on hyvä huomioida huolelliset alkulämmittelyt ja keskittyä oikeanlaiseen tekniikkaan. Ohjaajan tietäessä mahdolliset liikuntaesteet, vesiliikunnasta saadaan luotua kaikille sopiva liikuntamuoto.

Ei muuta kuin kaikki polskimaan😊

-Omu

 

Lähteet:

Vesitreeniohjaajan materiaali, SUH

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/92090/Aloittavan%20vesijumppaohjaajan%20opas%202015.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

Lihashuollon merkitys iän myötä

Lihashuolto, se usein puhuttu asia, josta yleensä nipistetään ajan tai motivaation puutteessa. Miksi se kannattaa kuitenkin ottaa vakavasti ja sisällyttää osaksi säännöllistä harjoittelua?

Lihashuolto on paljon muutakin kuin pelkkää venyttelyä. Lihashuolto on toimintaa, joka edistää fyysistä ja henkistä toimintaa. Venyttelyn lisäksi lihashuolto sisältää mm. liikkuvuusharjoittelua, huolellisia alku- ja loppuverryttelyjä, sopivia liikuntavarusteita sekä riittävän levon ja ravinnon saantia.

Lihasten toimintakyky on parhaimmillaan 20-30-vuoden iässä, jonka jälkeen lihasmassa alkaa vähentymään. Merkittävä lihasmassan väheneminen alkaa reilu 50-vuoden iässä. Liikkuminen ei ole silloin enää yhtä ketterää kuin nuoruusiässä ja lattialta ei välttämättä nousta yhtä nopeasti kuin ennen. Hitaantuneet liikkeet johtuvat siitä, ettei elimistö pysty  korjaamaan itseään yhtä nopeasti kuin nuoruusvuosina. Tämän vuoksi harjoittelussa on erityisen tärkeää keskittyä huolelliseen alku- ja loppuverryttelyyn. Ennen varsinaista liikuntasuoritusta on hyvä valmistaa keho huolellisesti liikuntasuoritusta varten lämmittämällä kehon lihaksia esim. kevyellä sykkeennosto harjoittelulla ja lyhyillä pumppaavilla venytyksillä. Harjoittelun päätteeksi on suositeltavaa tehdä hieman pidempikestoisia noin 20-30 sekunnin venytysliikkeitä harjoittelussa mukana olleille lihasryhmille.

Liikkuvuus, tasapaino ja ketteryys

Naisilla lihasvoiman heikkenemisvauhti kiihtyy entisestään 60-vuoden tienoilla. Miesten testosteronitasot laskevat reilu 75-vuoden iässä, jolloin myös miesten lihasvoiman heikkeneminen on huomattavampaa. Tasapainon säilyttämiseksi ja nivelien liikeratojen kunnossapidon vuoksi liikkuvuusharjoittelun merkitys korostuu 60-80-vuoden iässä.

UKK-instituutin laatimassa viikoittaisessa terveysliikuntasuosituksessa on korostettu yli 65-vuotiaiden lihashuollon tärkeyttä. Liikuntasuosituksien mukaan yli 65-vuotiaiden tulisi kehittää lihashuoltoa vähintään pari kertaa viikossa. Erilaiset liikkuvuus-, tasapaino-, ja ketteryysharjoittelut ylläpitävät nivelien toimintaa sekä vahvistaa reaktiokykyä ja tasapainon säilymistä, jolloin kaatumisten ja vammojen riski pienenee.

Monet erilaiset jumpat vahvistavat näitä kolmea osa-aluetta samanaikaisesti, mutta niitä on hyvä tehdä myös omana harjoituksenaan. Tasapainoa voidaan harjoittaa esim. tasapainoharjoituksilla ja liikkumalla erilaisissa maastoissa. Venyttely ja jooga parantavat liikkuvuutta nivelien ympärillä. Se parantaa myös ryhtiä ja verenkiertoa sekä vähentää lihaskireyksiä. Paljon istuvan henkilön kannattaa panostaa esim. lonkan koukistajien, takareisien sekä rintalihaksien venyttelyyn, sillä ne lihakset ovat usein koetuksella paljon istuttaessa.

Henkinen hyvinvointi osana lihashuoltoa

Kuten alussa mainitsin, henkinen hyvinvointi ja palautuminen ovat myös osa lihashuoltoa. Sopivat kengät liikkuessa pienentävät vammojen syntyä ja auttavat jaksamaan paremmin. Ikääntymistä voi myös hidastaa vähentämällä stressiä ja syömällä terveellisesti. Ravintorikkaasta ruosta ihminen saa tärkeät vitamiinit ja hivenaineet, jotka auttavat luuston ja lihaksiston toimintakyvyn ylläpidossa. Muun muassa magnesium parantaa fyysistä suorituskykyä ja parantaa unenlaatua, jonka myötä se voi auttaa myös stressin lievityksessä. Magnesiumin lähteitä ovat mm. erilaiset kokoviljatuotteet, pähkinät ja banaani. Riittävä D-vitamiinin saanti auttaa pitämään ikääntyvien luuston kunnossa ja täten ehkäisemään kaatumisen riskiä. D-vitamiinia saa mm. kalasta ja maitotuotteista.

Lihashuollolla on siis paljon positiivisia vaikutuksia toimintakyvyn ylläpidossa. Se auttaa myös jaksamaan ja parantaa vireystilaa. Viimeistään nyt on hyvä aika sisällyttää lihashuolto osaksi viikoittaista toimintaa. Jo pienillä askelilla voi saada suurta aikaan. 😊

-Omu-

Lähteet:

http://www.terve.fi/liikuntavammat/lihashuolto-avain-kehittymiseen

http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka/liikuntapiirakka_yli_65-vuotiaille

http://www.terveysverkko.fi/tietopankki/terveysliikunta/

Myötätuuleen opinnollistamaan!

Mun nimi on Omu ja olen toisen vuoden liikkunnanohjaajaopiskelija. Monipuolinen liikunta on aina ollut osa elämääni. Viikoittaisiin harrastuksiini kuuluu uiminen ja kuntosalilla käynti. Jalkapalloa olen pelannut lapsesta asti ja vieläkin pelailen silloin kun aikataulut antaa myöden.

Olin viime syksy20180119_140639n Kanadassa opiskelijavaihdossa. Hyväksyn vaihdollani pääasiassa 3.vuosikurssin opintoja, joten siksi minulta jäi muutama syyslukukauden kurssi rästiin. Tulin tammi-helmikuun ajaksi Myötätuuleen opinnollistamaan puuttuvat kurssit sekä samalla suorittamaan pari kurssia etukäteen. Alkutalven aikana opinnollistan vesijumpan, kehonhuollon ja musiikkiliikunnan kurssit sekä lapset&nuoret –valinnaisen moduulin.

Opinnollistaminen ei perustu tuntimääriin vaan erikseen sovittuihin työtehtäviin ja työkokonaisuuksiin. Kokosin kurssien vastuuopettajien kanssa minulle sopivan kokonaisuuden, jotta pääsen oppimaan ja kehittämään minulle kiinnostavia juttuja huomioiden kurssien sisällöt ja oppimistavoitteet. Omat työtehtäväni koostuvat pääsääntöisesti kurssien aiheisiin liittyvistä liikunnanohjaustunneista.

Opinnollistaminen Myötätuulessa on mielenkiintoista ja monipuolista, koska siinä oppii oikeita töitä tekemällä. Suosittelen 🙂

Terkuin,
Omu