Lasten ja nuorten liikuttamisen haasteet – pikapohdinta

child-3147809_960_720

Viikko sitten silmiini osui Ylen uutinen suomalaisten lasten Move – kuntotestien tuloksista. Kansallisen testipatteriston mukaan osalle lapsista testit ovat aivan liian haastavia fyysisesti sekä teknisesti. Osa suoriutui testeistä hyvin.  Jo pitkään on tiedetty, että lasten liikunnassa on nähtävissä polarisoitumista. Huoli nousee niistä, jotka eivät päässeet kyykkyyn saakka tai saanut tehtyä yhtään punnerrusta. Toiset liikkuvat terveytensä kannalta riittävästi liikuntasuosituksien mukaan ja toiset taas ei yllä niihin lähellekään. Tavat viettää vapaa-aikaa ovat muuttuneet ja luonnollinen arkiliikunta on jäämässä älylaitteiden ja muun ruutuajan jalkoihin, vaikka liikunnan terveysvaikutukset tiedetään jo laajasti. Säännöllinen liikunta auttaa suojaamaan mm. sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksilta, diabetekselta sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmilta. Liikunnalla on todettu olevan myös myönteinen vaikutus oppimiseen, älylliseen kehitykseen sekä mielialaan.

Itse olen työskennellyt lasten ja nuorten liikunnan parissa jo lähes 20 vuotta ja tämä muutos on nähtävissä lapsissa ja nuorissa. Lapset ja nuoret, jotka eivät ole fyysisesti riittävän aktiivisia, ovat väsyneempiä, levottomampia sekä keskittyminen tehtäviin herpaantuu nopeasti. Mieleeni hiipii joskus myös ajatus siitä, että ”kun mikään ei riitä”. Tällä tarkoitan sitä, kun esimerkiksi ennen antoi luvan mennä liikuntasalin välinevarastoon, oli riemu ylimmillään ja sali täyttyi erilaisista toiminnoista.  Nyt taas joukosta löytyy useampi yksilö, joka valittaa saman tien, ettei ole mitään tekemistä. Pelailut ja palloittelut eivät vaan osaa innosta. Ja hikikin tuntuu niin ikävältä, saati hengästyminen.

Liikunnalliseen elämäntapaan tulisi ohjata jo pienestä pitäen. Liikuntataidot kehittyvät kymmenen ensimmäisen elinvuoden aikana. Kaikkein vahvimmin ne kehittyvät päiväkoti-ikäisenä ja alakoulun ensimmäisillä luokilla. Tällöin olisi tärkeää, että lapsi liikkuu monipuolisesti ja riittävästi. Kenen vastuulla sitten on, että lapsi liikkuu riittävästi niin taitojen kuin terveytensäkin kannalta? Peiliin lienee voida katsoa niin vanhemmat kuin varhaiskasvattajat ja opettajat. Yksin kukaan osapuolista ei tavoitteisiin pääse. Kolme tuntia fyysistä aktiivisuutta 0-8 vuotiaille ja noin 2 tuntia vanhemmille lapsille ja nuorille päivittäin on paljon ja mielestäni ainakin puolet pitäisi saavuttaa päiväkodissa, esikoulussa tai koulupäivän aikana. Itse olen pohtinut kuinka moni varhaiskasvattaja, opettaja tai ohjaaja on ottanut omaan toimintaansa tavoitteeksi huolehtia lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden suositusten täyttymisestä osittain oman työnsä kautta muun toiminnan ohessa. Tuntuu enemmänkin, että liikunta on se, joka voidaan sivuttaa, jos jokin muu asia tarvitsee aikaa.  Olen toiminut lasten ja nuorten liikunnan ohjaajan lisäksi lasten ja nuorten liikunnan kouluttajana ja törmännyt ikävään vastarintaan varhaiskasvattajien ja opettajien kohdalla. He ovat kasvaneet näkemään ongelmia eikä ratkaisuja. Ei ole käytössä salia, ei ole tarpeeksi välineitä tai materiaaleja, pienessä tilassa tulee liikaa melua, ei ole aikaa jne. Tottakai mukana on niitäkin, joiden kohdalla tavoitteet täyttyvät ja ovat erittäin hyvin sitoutuneet asialle, mutta he ovat vielä selkeä vähemmistö. Toivoa voi, että nämä jakavat kokemuksensa ja vielä tärkeää suorat esimerkit ja ohjeet käytäntöön, jotta lasten ja nuorten liikkumisen määrä lisääntyisi.

people-3155982_960_720

No entä me vanhemmat? Työpäivän ja kotiaskareiden jälkeen kehtuuttaa lähteä lapsen kanssa ulos tai muualle liikkumaan. Lapset aloittavat harrastamisen koko ajan nuorempana ja nuorempana. Siirtävätkö vanhemmat vastuuta liikuttamisesta järjestöille? Liikuntaharrastukset eivät missään nimessä ole huono asia. Ohjattu liikunta on tärkeää taitojen oppimisen kannalta. Hyvä ohjattu liikunta antaa myös vinkkejä lasten ja nuorten omaehtoiseen liikuntaan. Lisäksi liikuntaharrastuksissa liikutaan useasti kovemmalla intensiteetillä omaehtoiseen liikuntaan verrattuna, ja se on hyväksi sydän- ja verenkiertoelimistölle. Mutta liikuntaharrastus ei aina riitä täyttämään liikuntasuosituksia kaikkien kohdalla ja lisäksi tulee tarkastella liikunnan monipuolisuutta, toteutuuko se harrastusten parissa. Lapsi tarvitsee ohjatun liikunnan lisäksi hyvin usein myös omaehtoista liikkumista sekä arkiliikuntaa täyttääkseen fyysisen aktiivisuuden suositukset. Vanhemman tulisi ohjata ja tukea lasta pienestä pitäen liikkumaan ja leikkimään omaehtoisesti vapaa-ajalla ja kulkemaan matkoja fyysisesti aktiivisesti auton sijasta. Vaikkakin helpompaa on istahtaa älylaitteiden kanssa sohvalle istumaan tai hypätä autoon maitoa lähikaupasta hakiessa.

Miten lapsi ja nuori sitten ”koukutetaan” liikkumaan? Lapsen pitää saada liikunnasta hyviä kokemuksia, onnistumisia. Tähän päästää hyvin suunnitellun liikunnan avulla. Polarisoitumisen vuoksi liikuntaa tulee eriyttää entistä enemmän, jotta jokainen voi liikkua omalla tasollaan ja saada riittävästi haasteita ja onnistumisia. Liikuttaessa tulee välttää epäonnistumisen tunnetta, liiallista tyrkyttämistä sekä syyllistämistä liikkumattomuudesta.  Vaikka liikunta ei olisikaan sinun juttusi vanhempana, varhaiskasvattajana, opettaja tai ohjaajana, tulisi meidän muistaa kaikki liikunnan hyödyt fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveyden osalta ja kantaa vastuumme tulevaisuudesta.

Kirjoittaja: Jaana Peltola

Lähteet

https://yle.fi/ urheilu3-10047809 -Osa suomalaislapsista on niin heikkokuntoisia, että pelkkä kuntotestien yrittäminen on vaikeaa – ”Tulokset ovat huolestuttavia”

Kuvat: Pixabay

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s